R2

Jos saan kolme kynää kahden hinnalla saan lyijyä monta yksikköä enemmän kuin jos olisin käynyt siinä kaupassa jossa ei saa kyniä muiden hinnalla vaan kalja on halvempaa ennen kymmentä paitsi jos on väärä viikonpäivä tai erityinen pyhäpäivä jolloin bussit kulkevat oudosti ulkomaalaisvahvistuksilla koska heidän pyhäpäivänsä ovat keskiviikkoina ja monikulttuurisuus on sitä että hyväksyy että toiset päivät on toisille tärkeämpiä kuin sinun kaljasi jota ei saa myydä ennen yhdeksää paitsi ruotsinlaivalla jossa kukaan ei löydä kyniään mistään.

Geneerinen itsekritiikki

Loputtoman prokrastinointikierteen seurauksena suoritin seuraavat toimenpiteet: suljin irkin, nimesin Skyrimin exen uudelleen ja blokkasin noin kymmenen nettisivua. Kyllä, tämä auttoi suuresti prokrastinointiin. Puoli lausetta Wordissa ja löysin itseni lukemasta hammaslanka-arvosteluja ja ruotsin tuloverokaavaketta ulkomaalaisille. Tämä oli tärkeää.

R1

Kaktukseni kurkottaa kohti ääretöntä vaikeaa asiaa ikkunan takana. Vaikken tue hänen päämääränsä, avustan sitä kuitenkin välillisesti kastelemalla häntä seisoneella R-Kioskin vedellä. Seisonut vesi kuulostaa anglismilta. Hapettunut tieteelliseltä. Hammaslanka ei liity tähän.

Miittilaulu

IRC-miitti tuli ja meni, mutta miittilaulu ja postmiittidepressio jäi. Miittilaulu oli minun, ja luultavasti kaikkien muidenkin ensimäinen isommassa ryhmässä yhdessä tehty kappale. Kappaleen syntyprosessi oli sekavasti ilmaistuna, tärkeitä detaileja poisjättäen kutakuinkin seuraava:

1. Tein pikaisen tusinakompin. Kukaan ei ollut oikeastaan sitoutunut jatkamaan kappaletta vielä.
2. Yuicy kuitenkin suostui, ja teki arpeggiomelodian yllättävän nopeasti myös. Se oli harjoitellut.
3. Sitten päästiin A1winiin, joka aloitti tekemään omaa melodiaansa. Päätin olla aivan hiljaa siitä, miten tehdään hyvä jatkumo yuicyn melodiaan - asteikkovaihdoksethan on vain mielenkiintoisia. Aluksi melodia oli täysin satunnaista, viiden perättäisen nuotin kakofoniaa, mutta hiljalleen nuotteja poistamalla ja siirtämällä siitä syntyi yllättävän harmoninen melodia. Kierin toki koko tämän parituntisen (siltä se ainakin tuntui) penkilläni nyrkkiäni purren. Ajatukseni, joita yritin kovasti olla ilmaisematta ääneen, olivat kuta kuinkin: "Älä pistä sitä siihen! Kaksi semitonea ylös, ei yhtä! Jatkuvuutta siihen toisen patternin alkuun! SE ON D MAJOR EIKÄ MIKÄÄN ROMANTTINEN BEETHOVENDIIPADAA ETKÖ SÄ NÄE ;_ "
4. DiCola päätti siirtyä suoraan kovien poikien syntikkaohjelmointiin ja alkoi tekemään omaa presettiään alchemyyn. Padi onnistui suhteellisen hyvin randomizella ja reverbin vähentämisellä. A1winin melodiaan sovitetun padin melodia oli melko lailla sellainen, kuin olisin itse tehnyt. 
5. Vuorot kiersivät alkuun ja biisi eteni hyvää vauhtia. Tarpeeksi monen rohkaisuryypyn jälkeen Yoruko kehtasi laulaa A1winin sanoittamat sanat. Laulaminenhan pitää toteuttaa suljetut kuulokkeet päässä, jolloin mikrofoniin ei kuulu melodiaa. Eli käytännössä Idols-koetilanne kavereiden edessä. En itse olisi kehdannut. Luulen, että se mikä rohkaisi Yorukoa lopullisesti oli keskustelumme:
• Yoruko: Mut te nauratte mulle!
• Phatency: Niin mut ei me naureta sulle ihmisenä vaan sille.. tilanteelle... ja niiden sanojen huumorille!

Timetracking - Osa 2

Niinhän siinä sitten kävi kuin aina ennenkin. Hyvästä alusta huolimatta unohdin koko timetrackingin viikon päästä aloituksesta täysin. Syitä tähän on muun muassa:

• Kun kontrolloin muutamana päivänä opiskeluani sulkemalla koneeni, en voinut merkitä tätä aikaa mitenkään, koska kone ei ollut päällä. 12 tuntia oppikirjojen, pyykkien ja siivoamisen parissa ja Rescuetime haukkui minut pystyyn, kun katsoin yhden futuraman jakson illalla.
• Puolenyön jälkeen tapahtuva prokrastinointi pilaa seuraavankin päivän statistiikat, koska normaalit ihmiset ilmeisesti menevät nukkumaan ennen puoltayötä.
• Hiljalleen kasvava välinpitämättömyys ohjelman pop-uppeja kohtaan ja sivustolla käymisen unohtuminen. Kun niitä statistiikkoja ei katso, miten niistä voisi välittää?

 Toivottavasti seuraava blogi on jostain muusta kuin produktiivisuudesta.

Timetracking

Pitkällisen prokrastinoinnin jälkeen iski taas ahdistus siitä, miten ei ole saanut mitään taas pariin päivään aikaan. Ensin lopetin erään pelin latauksen; laihdutus sujuu paremmin kun ei ole keksitarjotinta vieressä. Toiseksi aloin pohtimaan jälleen jonkin timetracking-ohjelman kokeilua. Timetracking-ohjelmat ovat tyypillisesti joko manuaalisia tai automaattisia. Manuaaliset antavat itse tarinoida mitä päivän aikana tuli tehtyä. Automaattiset tallentavat aktiivisiin ohjelmiin ja nettisivuihin käytetyn ajan ja antavat luokitella ne esimerkiksi produktiivisiin ja diipadaapaan.

Timetrackingin produktiivinen vaikutus perustuu yksinkertaisesti siihen, että näkee itse selkeästi mihin aikansa tuhlaa. Konetta normaalisti käytettäessä tulee vaihdettua ohjelmien ja sivujen välillä niin nopeasti, että "menetettyä" aikaa ei helposti huomaa, kun se on jaettu parin minuutin segmentteihin. Olen pariinkin otteeseen kokeillut timetrackingia, melko samalla kaavalla:

1. Produktiivisuus kasvaa huomattavasti. Tiedostan selkeästi koska pidän taukoa.
2. Parin päivän jälkeen sorrun johonkin peliin, tv-sarjaan yms.
3. En huomioi koko timetracking-softaa. Poistan myöhemmin.

Tästä huolimatta kokeilen timetrackingia jälleen. Vaikka tämäkin projekti todennäköisesti kuopataan parin päivän sisällä, niin ainakin saan tuon muutaman päivän (tunnin) produktiivisuuden. Tällä kertaa käytössä RescueTime, josta ei aiempaa kokemusta. Ensin huomion herätti summaryssa näkyvä vertailu produktiivisuudessa kaikkiin muihin RescueTimen käyttäjiin. Perfektionismimittari. En uskaltanut avata youtube-linkkiä kun indeksini olisi pudonnut niin dramaattisesti.















Yllätyin positiivisesti miten hyvin RescueTime osaa automaattisesti luokitella useat ohjelmat ja sivustot kategorioihin. Yleensä kategorioiden säätämiseen kuluu tuhottomasti aikaa, mutta RescueTime tunnistaa miltei kaikki käyttämäni ohjelmat ja sivustot. Jokaiselle sivulle ja ohjelmalle voi säätää erikseen Productivity-scoren välillä -2 - 2, jota käytetään statistiikkojen luomiseen.








Neljän päivän jälkeen

Oikeastaan harmillista, ettei graafeista näy mitenkään se, että miten aikaa tuli käytettyä ennen timetrackingin käyttöä. Punaisen osuus näyttää melko suurelta, mutta muihin käyttäjiin verrattuna se on keskimääräistä parempi. Uskomatonta miten äkkiä jokainen torrentsivujen ja youtuben vilkaisu summautuu tunneiksi. En näe vielä ainakaan mitään syytä lopettaa timetracking-kokeilua.

Apartheid-taidetta ja suuhygieniaa

Ensimmäisellä tai toisella luokalla piti tehdä kyltti. Oma aiheeni on ilmeinen Älä huuda (tossahan on ihan selvät ääniaallot!) Muistan pitäneeni kylttiä itse hyvänä, mutten jostain syystä saanut opettajalta yhtään rohkaisua. En ymmärtänyt miksi.

Vasta pari vuotta sitten kun törmäsin tähän reaktioni oli ensin "mitä helvettiä", mutta kyltin taakse lapsuuden minä olikin fiksusti kirjoittanut kyltin nimen. En ollut pienenä tiedostanut, että piirrän jotakin rotua kuvaavaa ihmistä. Musta oli vain sopiva väri.

Ja sitten vielä muistutus suuhygienian tärkeydestä. Käyttäkää fluorihammastahnaa niin vältytte harvoilta, erikokoisilta hampailta (vasemmalla) ja saatte kauniin mallihymyn (oikealla).

Biisi: Throbbing Lymph Nodes

Piti ensin tehdä 80-luvun kikkeliheviä, mutta jotenkin siitä tulikin sirkuspreeriahumppaa. En ole tainnut vuosikausiin saada mitään näin nopeasti aikaan. Hieman kesken vielä, varmaan jotain lisäilen / hion vielä.
Throbbing Lymph Nodes
Kiitokset biisin nimestä Choriumille.

Kaksi clippiä: solki ja metrijuusto

Folkkimetallia yritin vähän tehdä. En oikein osannut monimutkaisempia kitaroita tehdä. Basso on myös simppeli kuin mikä. Lopun leadiin olen kyllä tyytyväinen.
solki_v7

Geneeristä trancea. Loppu hiomatonta. Kiitokset acciddvv:lle viimeisestä presetistä
metrijuusto_v5

Rane

Kauppatorilla bussiin 15 astuu vodkanhajuinen vanhaan nahkatakkiin pukeutunut parrakas äijä, Rane, jonka perunanmallinen nenä on muutamaan kertaan murrettu, eikä todennäköisesti ovenkarmiin. Rane istuu bussin takaosan teinipoikien tuntumaan.

Rane: Mä tuun tänne teiän seuraks, mut emmä syliin istu. Mitäs pojat?

Pojat eivät ole juttutuulella. Ehkä se menee pois jos siihen ei usko, vähän niin kuin valtionvelka.

Rane: Mihin tää bussi.. mikä tän bussin numero on?
Poika-1: Viistoist Saramäkeen.
Rane: Aijoo Sarajevoo täs oltiinki menos lusimaa. Vittu ku just pääsi lomil ni pitää taas lähtee. Ja ihan vitun selvänä taas. Enks mä oo iha selvän näkönen, eiks mee läpi? *
Poika-2: Joo iha hyvin menee.
Rane: No sitä mäki. Hei oks kellää.. polttaaks teist kukaa?
Poika-1: En mä.
Poika-2: Ei me polteta.
Rane: No se on vitun hyvä ettei kukaa polta. Ei kannatakaan.

Rane nousee seisomaan ja huutaa bussille: "Hei, hei oks teist ketää vanginvartija? Jos sais litteraa tai jotai."

Naiskuski: Rauhotu siellä takana.
Rane: Juu sori! Ollaan hiljaa ku neiti käskee. Ku kirkos helvetti. Hei meneeks tää bussi lentoasemal...mikä tää bussi on?
Poika-1: Viistoist Saramäkeen.
Rane: Aijoo Sarajevoon mä meninki saatana.

Keski-ikäinen harmaatukkainen pehmeäpuheinen mies kokee Ranen diskursion mielenkiintoiseksi ja päättää liittyä seuraan.

Mies: Mun serkku on vanginvartija Helsingis ja toinen serkku on ylikomisario.
Rane: Aijaa.. No en kyl niihi haluu törmätä.. Ei millää pahal mut ne ei oikee tykkää must.
Mies: Muistan kun pienempänä leikittiin poliisii ja rosvoo ja mä en koskaa halunnu olla poliisi ni olin aina sit rosvo.
Rane: Mä oon vanhempi.
Mies: Siis mitä?

Ranen ääni vakavoituu. Mies alkaa ymmärtää, että kohta ehkä murretaan taas jonkun nenä. Ranelle ei vittu kerrota lapsuudentarinoita.

Rane: Mä oon sua vanhempi.
Mies: ...mä oon 57.
Rane: Ooksä kuuskytluvul syntyny?
Mies: Viiskytneljä joulukuussa.

Bussi pysähtyy ja Rane valmistautuu yllättäen poistumaan, seitsemän kilometriä ennen Saramäkeä.

Rane: Hyvää jatkoo sulle.
Mies: ...samoin

Bussi sulkee ovensa ja alkaa liikkua. Rane huutaa kuskille: "Meinaaksä päästää mut ulos?"

Rane: Vittu ku ei pois päästetä. Huppu päähän ettei kytät tunnista.




* Turun Kakolanmäen korvaava uusi vankila sijaitsee Saramäessä.

Uni: Ihmisten baari

Savun läpi en nähnyt kuin pari metriä. Liekö ravintolan tarkastaja päässyt elävänä ulos. Selkien perusteella tiesin jakkaroilla istuvat kolme miestä tuttavikseni. Yksi oli ala-asteen luokkakaveri. Baaria hoiti keski-iän ylittänyt nainen, jonka naamasta näkyi asuntolaina ja vuokrayksiö, kymmenen lasta ja perheettömyys - kaikki yhdellä kertaa. Ala-astekaverini tilasi. Puuttuvat henkkarit eivät haitanneet. Rohkaistuen tilasin.

Minä: Iso kolmonen.
Nainen: Ja kukas helvetti herra mahtaa olla?

Baarin sisäänpäin lämpenevä ilmapiiri valkeni yhdellä kysymyksellä. Kaikki muut tunsivat toisensa. Kerroin nimeni.

Nainen: Niin että saisko nähdä niitä henkkareita.
Minä: Ei mulla kyllä ole.
Nainen: Ei ole?
Minä: En mä kanna niitä mukana ellen tiiä että tarviin niitä.
Nainen: Nyt sä tarviit.

Baari tuijotti. Yksi mies nousi, ryhdisti selkänsä ja muodosti parhaan alfauros-ilmeensä. Skinheadin näköinen nainen käveli viereeni.

Skinhead: Sä näytät laittomalta. Me ei kaivata sunlaisia tänne.
Minä: En mä halua mitään ongelmia. Mä meen tästä.
Skinhead: Sä oot ongelma.
Minä: Ei tässä mitään, mä meen.

Viikon prokrastinointikatsaus

Joskus tasapaino työn ja huvin kanssa vain pettää täysin alta. Nettiroolipeliriippuvaisena se oli helpompaa – pikemminkin arkipäivää – muttei nykyäänkään mahdotonta.

• Viikonloppu oli periaatteessa varattu äidinkielen aineen kirjoitukseen. Ainetta ei syntynyt. Syy: tein musiikkia.
• Maanantaina viimeiset tunnit jäi väliin, että saisin tehtyä ruotsinaineen tiistaiksi. Ainetta ei syntynyt. Syy: tein musiikkia.
• Tiistaina piti kuitenkin aamupäivällä tsempata ja tehdä se aine. Ainetta ei syntynyt. Syy: tein musiikkia. En päässyt edes ovesta ulos. Inspiraatio kahlitsi paikalleen.

Yhteenvetona lähes viikko taiteilijanvapaata takana. Toisaalta olen ylpeä aikaansaannoksistani mutta on hirveän aikaansaamaton olo. Toisaalta kehityin muusikkona mutten ole lähempänä opiskelutavoitteita. Ristiriita syntyy, kun on ylpeä siitä mitä teki prokrastinoidessaan. Jotta mistään elämässä tulisi mitään, en voi lopulta ihannoida sitä tulosta saamattomuuden keskellä. En saa.

Clippi: L0354

Karsin edellisissä versioissa olleet lyriikat pois. En halua niiden "liimautuvan" päässäni biisiin kiinni. Enkä muidenkaan. Sanat tekevät paluun sitten valmiimmassa versiossa.
L0354v13

Kaksi clippiä: Associative Stimuli ja perin kova basso

Vähän sekava melodia, rytmitys ei jotenkin toimi. On myös melko tylsä.
Associative Stimuli

Harjoitusmielessä tehtyä soundikokeilua
perin kova basso

Kiintolevyn loppu

Tänään ei mikään mene oikein. Olisi pitänyt tajuta jotain siitä, että koneen sammutuksessa meni vartti. Se ei selkeästi vain halunnut sammua. Pelkäsi jotain. Konetta ei pitäisi koskaan sammuttaa. Myöhästyin ensimmäisestä bussista. Toinen ei tullut koskaan. Oli unohtanut vaihtaa oikean määränpään keulaansa. En mennytkään sitten kouluun, bussin odotus + myöhästyminen ei napannut. Kotona kone ei käynnistynyt. Kiintolevy naksui. No eihän niitä backuppeja tietenkään ollut. Tai oikeastaan tällä kiintolevyllä ollut tavara oli backuppia edellisen hajonneen kiintolevyn jäljiltä..

Menetin

• Kaikki samplet. Mikään vanha musiikkiprojekti ei pääsääntöisesti ole enää avattavissa tästä syystä. Itsessään tähän kokoelmaan mennyt satoja tunteja.
• Koko musiikkikokoelmani
• Kaikki ohjelmointiprojektit 

Oikeastaan nyt on jo melko tyyni olo. Mennyt mikä mennyt. Kyllä sitä musiikkia tulee varmaan edelleen tehtyä, vaikka työkalut onkin vähän niin ja näin. Parhaat työkalut ovat kuitenkin ne omat haalitut taidot; eivät ne mihinkään hävinneet ole. Pitäisi kai ottaa tästä joku opetus backuppaamisen tärkeydestä. Tuskinpa sentään.

Ajatuksia bloggaamisesta

Bloggaaminen on perfektionistille vaikeaa. Tekisi niin mieli etsiä käsiini läjä pdf:iä blogien ja artikkelien kirjoittamisesta. Totuus kuitenkin on, etten silloin tuskin koskaan saisi blogia aloitetuksi. Muistan lukeneeni miehestä, joka ei jutellut työpaikalla kenellekään ensimmäiseen puoleen vuoteen, vaan opiskeli ensin smalltalkkia. Vihdoin uskallettuaan tutustua työtovereihinsa hän huomasi, että ne perkeleet puhuvat joskus uutisista lehdissä, joita hän ei itse lue. Mies koki olevansa huono keskustelija, koska ei osannut aiheen pohjatietoa ulkoa. Itse ajattelin jätää sanomalehtien pänttäämisen väliin. Aloitan nyt.

Tämä saattaa jopa toimia, koska loppujen lopuksi tämä on vain content-blogi. Tungen tänne sen kummempia ajattelematta kaiken sen, minkä tuotan muutenkin. Itsesensuuria pitänee vain yrittää välttää. Musiikin osalta sitä ei minulla jostain syystä olekaan, mutta kirjallisten tuotosten osalta tunnun odottavan itseltäni jotain Orwellin ja Tervon väliltä.

Kaksi clippiä: Fuktighetsbevarande Medel ja en lök

Kaikki samplet omasta suusta lähtöisin. Eipä tule valmiiksi rikkinäisen kovon takia.
Fuktighetsbevarande Medel (v9)

Streamatessa toteutettua pimputtelua.
en lök

Story: Bob & Jenny

Kirjoitettu 2009 talvella. Fiktiivistä dialogia chat-muodossa.


Jenny> hi u wanna c my cam?

Bob> Sure why not.

*** Jenny has turned on his/her webcam ***

Bob> Isn't it cold in Wyoming this time of the year?

Jenny> lol no why?

Bob> Judging by your outfit, I'd say it's at least 75 degrees in there.

Jenny> u can keep me warm lol ;)

Bob> Why do you do that?

Jenny> what??

Bob> You know I can see you, don't you?

Jenny> ofc

Bob> So why do you do that?

Jenny> umm what?

*Video feed shows Jenny swiftly buttoning her blouse.*

Bob> Lie to my face.

Jenny> excuse me?

Bob> Your acronym "lol" implied you would be "Laughing out loud" probably due to you finding the previous conversation entertaining, but your posture and facial expression signified a whole different story. In fact, I think you looked more sad than amused.

Jenny> u serious?

Bob> Yes, I'm afraid so. I do have it all recorded if you don't believe me.

*** Jenny has shut down his/her webcam ***

Jenny> ur recording me!?

Bob> Ignoratio Elenchi.

Jenny> wtf

Jenny> speak english

Bob> I'm simply pointing out that your attempt at derailing the argument from your lie to my evidence gathering methods makes your argument fallacious.

Jenny> whatever

Bob> Are you seeing a psychiatrist?

Jenny> no

Bob> Have you considered seeing one?

Jenny> ur the one who recorded me

Bob> No worries, I already burned it on DVD.

Jenny> what!?

Bob> Well you were worried that you wouldn’t be able to show the video to your future psychiatrist, weren’t you? So I burned it on DVD for you.

Jenny> wtf no. im not seeing a psych!

Bob> I really don't see you in your present state fit to be a member of our society. We didn't talk but 30 seconds and you were already lying to your teeth.

Jenny> its not a fucking lie! i just lolled!

Bob> You can't conjugate an acronym into past tense. I'd also assert that your lie had nothing to do with mating, and I don't recall even suggesting that. You really need to see a psychiatrist, Jenny.

Jenny> just shut up

Bob> I take it that you find the whole process of finding the right psychiatrist arduous? Well, in that case, might I recommend my services, as I happen to be one, and we seem to be getting along quite well.It would also save you the shipping costs of that DVD.

Bob> So what do you say?

Bob> Jenny?

Bob> Alright, I'll ship it for free then. But you’ll miss out, I’m one of the best.

Bob> I'll call you if you don't answer, as I'm afraid your current condition might be suicidal. Let me help you.

Jenny> why do u even have my number?! leave me the fuck alone!!

Bob> Jenny please don’t make this any harder for yourself.

Bob> And might I add that I don't want to mate with you.

Bob> Jenny?

*** Jenny has signed off***