Savun läpi en nähnyt kuin pari metriä. Liekö ravintolan tarkastaja päässyt elävänä ulos. Selkien perusteella tiesin jakkaroilla istuvat kolme miestä tuttavikseni. Yksi oli ala-asteen luokkakaveri. Baaria hoiti keski-iän ylittänyt nainen, jonka naamasta näkyi asuntolaina ja vuokrayksiö, kymmenen lasta ja perheettömyys - kaikki yhdellä kertaa. Ala-astekaverini tilasi. Puuttuvat henkkarit eivät haitanneet. Rohkaistuen tilasin.
Minä: Iso kolmonen.
Nainen: Ja kukas helvetti herra mahtaa olla?
Baarin sisäänpäin lämpenevä ilmapiiri valkeni yhdellä kysymyksellä. Kaikki muut tunsivat toisensa. Kerroin nimeni.
Nainen: Niin että saisko nähdä niitä henkkareita.
Minä: Ei mulla kyllä ole.
Nainen: Ei ole?
Minä: En mä kanna niitä mukana ellen tiiä että tarviin niitä.
Nainen: Nyt sä tarviit.
Baari tuijotti. Yksi mies nousi, ryhdisti selkänsä ja muodosti parhaan alfauros-ilmeensä. Skinheadin näköinen nainen käveli viereeni.
Skinhead: Sä näytät laittomalta. Me ei kaivata sunlaisia tänne.
Minä: En mä halua mitään ongelmia. Mä meen tästä.
Skinhead: Sä oot ongelma.
Minä: Ei tässä mitään, mä meen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti